Yrittäjä Juha Toljamon tie vei Kanadaan, Hämeenlinnaan ja takaisin Ranualle

Ranualainen maanrakennusyrittäjä Juha Toljamo on paluumuuttaja. Hän pääsi näkemään maailmaa nuorena miehenä ja vasta aloittaneena yrittäjänä vuonna 1995, kun hän lähti vuodeksi au pairiksi Kanadaan.

– Kai oli halua käydä katsomassa maailmaa vähän kauempana kuin Ranuan ympäristöä.

Kohteena oli maatila Saskatchewanin provinssissa. Tila ei ollut aivan vieras, sillä Auli-sisko oli ollut siellä aiemmin. Sekin helpotti koti-ikävää, kun osa paikallisista puhui suomea.

– Kanadalaisen perheen sukujuuret olivat lähtöisin Ranualta. Heidän esi-isänsä oli lähtenyt aikoinaan Ranualta, hiihdellyt Norjaan ja mennyt jollakin paatilla Kanadaan.

Juha oli tilalla palkattomana renkinä ja sai tehdä kaikenlaisia maatilan töitä.

– Kun täällä Ranualla on asunut metsän keskellä, siellä pääsi asumaan preerialle. Jos Pohjanmaalla on aakeeta laaketa, siellä sitä vasta olikin. Ranuan kotitilalla oli 20 hehtaaria viljeltyä alaa ja Kanadassa tilan viljelyala oli 500-600 hehtaaria. Sikäläisessä mittakaavassa se ei ollut iso tila, sillä naapuriveljekset viljelivät 5000 hehtaaria, Juha muistelee.

Preerialla näkee kauas. Kuva: Juha Toljamo.

15 tunnin ajomatkoja Jenkkeihin

Kanadan vuosi ei ollut pelkkää työntekoa, vaan Juha sai pitää myös vapaapäiviä. Niitä hän käytti matkustelemalla muualle Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

– Ajettiin esimerkiksi Keski-Kanadasta länsirannikolle Vancouveriin, josta laskeuduttiin USA:n rajaa pitkin aina Meksikon rajalle. Kävimme San Franciscossa, jossa on maailmankuulu silta Golden Gate Bridge. Siellä oli valtavat mittasuhteet ja etäisyydet. Esimerkiksi pidennetyn viikonlopun aikana saatettiin ajaa 15 tuntia yhteen suuntaan Kanadasta Jenkkeihin. Kuski vain vaihtui ja välillä haettiin kahvia tien poskesta.

Juha kertoo, että vuosi Kanadassa on ollut hänen elämänsä parhaita.

– Reissusta jäi käteen kielitaito ja ihmiset, joista on tullut elinikäisiä tuttuja. Vaikka se ei taloudellisesti ollut voittovuosi, siitä jäi sellaista pääomaa, jota on hankala mitata rahassa. Olen kiitollinen, että pääsin ja uskalsin lähteä.

Juha ja amerikanrauta. Kuva: Juha Toljamo.

Opettajaksi Etelä-Suomeen

Ulkomailta saapumisen jälkeen Juha asui jonkin aikaa Ranualla. Sen jälkeen tie vei Etelä-Suomeen vuonna 1998.

– Lähdin suorittamaan Hämeenlinnaan ammatillista opettajapätevyyttä. Vuosi oli lähiopiskelua, ja sitten menin opetusharjoitteluun. Sitä kautta jäin vähäksi aikaa Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskukseen Rajamäelle opettamaan maanrakennusalaa. Sieltäkin on ihan mukavia muistoja.

Vuosituhannen alkupuolella kotiseutu alkoi vetää puoleensa. Juha jäi opettajan töistä vuorotteluvapaalle ja vuonna 2003 perhe muutti takaisin Ranualle.

– Olemme vaimon kanssa molemmat kotoisin Ranualta, muita syitä paluulle en ole keksinyt. Oma tarkoituksensa on ollut siinä, että tultiin takaisin eikä jääty etelään.

Maanrakennustyöt jatkuivat Ranualla. Juha perusti oman yrityksen 1994 elokuussa.

– 90-luvun alkupuoli oli kovaa aikaa. Isän konetoiminta meni nurin ja jatkoin niiltä savuilta.

Voi siis sanoa, että koneyrittäjyys on tullut Juhalle veren perintönä. Hän on pikkupojasta asti seurannut isäänsä, jolla oli metsä- ja kaivinkoneita. Juha on myös opiskellut alaa: hän on käynyt Hirvaan metsäkonekoulussa kuljettaja- ja asentajapuolen. Oma osaaminen näkyy siinä, että yrittäjä huoltaa omat koneensa itse.

Juha Toljamo on ollut koneyrittäjänä vuodesta 1994 lähtien.

Epävarma ala

Opiskelut eivät jääneet siihen, sillä Juha on myös valmistunut yhdyskuntatekniikan insinööriksi Oulussa. Vaikka insinöörin töitä hän ei varsinaisesti ole tehnyt, niistä on hyötyä maanrakennushommissa. 

56-vuotias yrittäjä sanoo, että maanrakennusala on epävarma.

– Vaikka olen ajatellut, että epävarmuuteen on tottunut, täytyy tunnustaa, että kyllä sen tuntee nahoissaan, kun töiden saamisen ja taloudellisen epävarmuuden kanssa on joutunut elämään pitkään. Silti töitä on aina järjestynyt ja olen pystynyt pitämään perheen leivässä.

Maanrakennusalan työt kasaantuvat kesäksi, kun talvet ovat hiljaisia. Ympärivuotisesta, tasaisesta toimeentulosta saa vain haaveilla.

Juhan yrityksellä on kaksi kaivinkonetta. Hän on työllistänyt itsensä lisäksi 2-4 työntekijää kesäksi, osan osa-aikaisina.

– Tietyn tason osaajia ei ole helppo löytää. Se on yleinen ongelma tällä alalla.

Epävarmuudesta huolimatta Ranualla on ollut melko virkeää maanrakennusalalla viime vuosina: Hyvinvointikeskus ja Monitoimikeskus Kerkkä ovat suurimpia hankkeita, lisäksi on rakennettu omakotitaloja. Lähivuosina tahti ei näytä hidastuvan, sillä Ranualle nousee yläkoulu-lukio ja päiväkoti. Kunta on myös peruskorjaamassa kaavateitä.

– Meidän pitää katsoa optimisesti tulevaisuuteen. Kukaan ei ole sammuttelemassa valoja täältä, yrittäjä päättää.

Juhan yrityksellä on kaksi kaivinkonetta.